Etsin katseellani pornolehtiä lähikaupassa – älkää kysykö, miksi – ja huomasin niiden kadonneen. Isorintaisten, vain peruukin peittämien naisien tilalle täysi-ikäisten lehtihyllylle olivat ilmestyneet naruihin köytetyt salimimmit tiukkoine abseineen ja hauiksineen poseeraamaan. ”Miksi, oi miksi!” parahdin – mielessäni, ”Voiko tämä olla joku feministien killasta lähtevän radikaalin liikkeen propagandaa pilata ihmisten mielenterveys? ”

Sanotaan, että fitness urheilua ja terveellistä elämää. Minä sanon, että fitness on sallittu syömishäiriö. Kukaan normaali ihminen ei punnitse kanoja ennen kuin viskaa ne lautaselle – toisaalta kukaan normaali ei myöskään syö kanoja. Jokainen gramma sokeria lasketaan täsmälleen ja salilla pumpataan pää hiessä harvase päevä. Missä on nautinto, spontaanius? Kerran kuussa saa kuulemma pitää mättöpäivän, jolloin sitten sikaillaan ja saadaan syödä niin paljon valkoista viljaa, sokeria ja tyydyttynyttä rasvaa (ILMAN LISÄTTYÄ PROTEIINIA!!) kuin napa vetää.

Mistä tämän tiedän? Some.

Somessa korostuu fitnessin mediaseksikkyys. Niin julkiset kuin yksityiset käyttäjät julkaisevat fitness-aiheisia päivityksiä tahdilla, joka saa tavallisen sohvaperunan sykkeen nousemaan intervalliharjoittelijan tasolle. Mediassa julkaistuissa kuvissa lihaskimpuilla on tabualueiden peittona kalliin urheiluvaatebrändin logo ja olalla salikassi, jonka nimen kaikki tietävät, mutta kukaan ei osaa lausua. Salitreenin jälkeen naatiskellaan 30% proteiinia sisältävää ja 100% epäilyttävän näköistä ja makuista patukkaa, jonka kilohinta seitsemänkymmentäplus.

Rahalla nimittäin saa kokonaisuuteen sopivien asusteiden lisäksi fitin kropan! Esimerkiksi silikonit, lisäravinteet, tekotukan, tekokynnet, suihkurusketuksen ja ylipäätään maksettua sen ajan, jonka joutuu käyttämään saavuttaakseen tavoitepainon, jossa pepussa on yhtä paljon rasvaa kuin vedessä, ja siinä pysyäkseen.

Fitness ei ole urheilua. Fitness on äärimmilleen vietyä kaupallisuudessaan materialistista pinnallisuuden multihuipentumaa sairaalla sivumaulla. Idea on saattanut olla aluksi hyvä: ”Hyvä mieli hyvinvoivassa ruumiissa!” mutta länsimaailman anoreksia-bulimiabuumin ansiosta lopputuloksena on naiskuva, jollaiseksi naista ei ole luotu – poika, jolla on tissit.

 Säilykekurkkuja mainostetaan uudella helposti avautuvalla korkilla: ”…ilman voimaa!”. Yhdysvaltalaiselle kuntosalille vievät vain rullaportaat.  ”Hei! Sun ei tarvii olla vahva, vaikka treenaat!” Kaikesta mahdollisesta tehdään fyysisesti mahdollisen helppoa samalla, kun puuskutetaan kaikki mahdollinen vapaa-aika salilla. Vaivaa jaksetaan nähdä vain ulkonäön vuoksi.