Ihailen monia miehiä heidän tekojensa tai persoonallisuuden piirteidensä vuoksi.

Ihailen monia naisia heidän tekojensa tai personallisuuden piirteidensä vuoksi.

Siksi minusta on absurdia seurata tasa-arvokeskustelua 2010-luvun Suomessa. Tuntuu, että moni feministi vaatii naisille jumalolennon tyyppistä asemaa niillä yhteiskunnan osa-alueilla, joilla ei syystä tai toisesta nähdä usein naisia, ja yhtä moni patriarkaalisuuden rippeiden vaalija syyttää naisia yrityksistä kastroida miehet psyykkisesti. Ajatus siitä, kuinka moni ihminen pitää sukupuolta ihmisen arvon mittaavana tekijänä, on käsittämätön.

Itse olen todennut, että ihmisiä on joka lähtöön. Ilmeisesti sillä on jotain tekemistä – erityisen hyvin – evoluution saatossa kehittyneiden aivojemme kanssa. Jokainen henkilö on yksilö riippumatta siitä, mitä hänen jalkojensa välistä löytyy. Se, mitä kukin arvostaa toisessa ihmisessä, ei ole kenenkään muutettavissa, mutta mielestäni perustelut arvon määräytymisestä etnisen alkuperän tai sukupuolen mukaan ovat usein rampoja.

Sukupuolesta on tehty liian iso juttu. Kauhea härdelli vain, koska populaation kehitys vaatiisekä miehiä että naisia. Luulin, että ”poika-/tyttöpöpöjä” –tyyppiset stereotypiat häviäisivät ihmisten ajattelusta samoihin aikoihin kuin kyltymätön himo leluihin. Mutta ei.

Ymmärrän kyllä: Naiset ja miehet ovat erilaisia – ainakin omien kokemusteni perusteella esimerkiksi naiset miehiä useammin haaveilevat kaikesta tyhjänpäiväisestä, pienestä ja pörröisestä, kun taas miehet riippumattomuudesta ja vallasta. Jos joku nainen sitten sattuukin olemaan tavanomaista kinnostuneempi yritysjohtajan ammatista tai mies kissanpentukylpylän perustamisesta, miksei se olisi ok? Miksi se olisi uhka sukupuolellesi? Olettaen siis, että esimerkkihenkilöilläni olisi molemmilla edellytykset pärjätä valitsemallaan tiellä. Jokaisella ihmisellä on oikeus olla sellainen kuin haluaa, ja tehdä mitä haluaa, kunhan ei satuta toiminnallaan ketään muuta.

Kun tämän yhdistää kuplivaan keskusteluun sukupuolten välisestä tasa-arvosta, kannattaisi myös muistaa se karu fakta, että jokaiseen naiseen ja jokaiseen mieheen tarvitaan nainen ja mies.

En olisi tässä ilman isääni ja äitiäni, isoisiäni ja isoäitejäni, isoisoisiäni ja isoisoäitejäni – ilman miehiä ja naisia.

Etkä olisi sinäkään ilman omiasi.

Me ollaan ihmisiä kaikki.

...paitsi Nadja ja Elmeri...