Hörähdin naisellisesti ääneen kulkiessani Mannerheimintien varrella sijaitsevan rättikaupan ohi. Käsittämättömän rumia, scifi-elokuvista ja viimeisten neljän vuosikymmenen hirveimmistä muotivillityksistä inspiraationsa saaneita, parikymppiä maksavia vaatteita mainostetaan sloganilla ”Tested by party people”. Mielestäni juhlat ovat venyneet liian pitkiksi, jos kyseisiä luomuksia kehtaa päälleen pistää.

Ja kyllä kehdataan. Kun itse aloitin seitsemännen luokan vuonna 2005, naistenlehdet penäsivät leveälahkeisten housujen vetämistä pois jaloista: pillimalli teki tuloaan! Olin hämmentynyt, ja kerroin ystävilleni, etten ikinä – siis ikinä! – pistäisi vaseliinia sääriin vaativia piukkoja pöksyjä jalkoihini. Toisin kävi. Ympäristön sitä peräänkuuluttaessa aloin inhoamaan entisiä suosikkifarkkujani, joissa oli kaksivärisen vyötärönauhan lisäksi talvisin kiitettävästi loskaa keräävät trumpetin malliset lahkeet, joiden leveyttä pystyi säätelemään vetoketjulla. Mmm.

Seuraavan oletuksen perustan omien kokemusteni lisäksi näkemälleni katukuvalle tiedostaen säilytystilojen rajallisuuden: Viimeisen kymmenen vuoden aikana matalavyötäröiset leveälahkeiset housut on syydetty roskiin, muotisokeille tuttaville, keräyksiin ja kirpputoreille. Vaatekaapit ovat täyttyneet vyötärölle nousevista, sääriä nuolevista pöksyistä, jotka ilmeisesti kokevat pian saman kohtalon, mikäli lumppukauppojen manipulaatiotaitoihin on uskominen. Hirveän kestävää niin ympäristön kuin ihmisoikeuksienkin kannalta.

Kuluttajaystävällisiksi poljetut hinnat kun kielivät siitä, ettei kaikille tuotantoketjun osasille olla ystävällisiä – vertaile vaikkapa Virossa tuotetun luomuhampusta valmistetun paidan hintaa Bangladeshissa (jossa esimerkiksi huhtikuussa 2013 yli tuhat ihmistä kuoli lukuisille eri brändeille vaatteita valmistavan tehtaan sorruttua työntekijöidensä niskaan) tuotettuun. Lisäksi muutaman kympin maksavat vaatteet on harvoin valmistettu mistään muusta kuin synteettisistä tekstiileistä, joiden raaka-aineina toimivat erilaiset muovit. Mikäli näin ei ole, siitä on varmasti muistettu mainita suurin kirjaimin. Eivätkä ne vaatteet pyhällä hengellä Aasiasta tänne Suomeen ilmaannu.

Pieneksi lohduksi kirpputorit ovat päässeet laman ja (toivottavasti) eettisen sekä ekologisen heräämisen ansiosta tunkkaisesta maineestaan. Moni fashionisti kierrättääkin vaatteitaan kirpputorien kautta uusiokäyttöön, mutta mikäli kankaan laatu ja työn jälki on sekundaa, päätyvät ihmisiä ja luontoa riistävät rätit kaatopaikalle ihastuttamaan miljöötä.

Tekstiiliteollisuus on elintärkeä ala kehittyville maille, ja jos me kuluttajat viitsisimme maksaa järkeenkäyvän hinnan uusista vartaloverhoistamme, niiden raaka-aineet voitaisiin tuottaa ympäristöystävällisemmin, ja niiden ompelijat saisivat työskennellä inhimillisemmissä olosuhteissa. Jos vielä ostaisimme vain ne vaatteet, joita oikeasti tarvitsemme, ehkä se 16-vuotias ompelijatyttö voisi keskittyä olemaan nuori, eikä tehotuottaa lumppuja länsimaalaisille ikätovereilleen riisikupillisella päivässä. Tämä vaatii kuluttajakäyttäytymisen muutosta tiedostavammaksi ja läpinäkyvyyden vaatimista tekstiiliteollisuudelta.

Ymmärrän, että muotitalojen on helppo aivopestä pukeutumisesta innostuneet ihmiset luulemaan näyttävänsä hyvältä asussa, joka voisi olla suoraan Star Trekistä. Keräilyyn taipuvaisia laumaeläimiä kun tässä ollaan. Itse kuitenkin olen onnellinen, etten ole enää 13-vuotias, jonka tyyliä ”New collection”-vaaterekki määrittelee. Mieluummin valitsen vuosikymmenestä toisen kestävän tyylikkyyden kuin jatkuvasti uusiutuvan muodikkuuden. Ennemmin pukeudun mukavasti omaan tyyliini kuin jonkun muun päähänpiston tuotokseen. Siksi suorat housut. Tested by me.

(Näkemäni rättiliike ei ollut Henkkamaukka, mutta kyseinen firma oli sattunut vuoraamaan seksistisellä mainoksellaan lumppuliikkeiden valtaaman Forumin kulman.)