Charlie Hebdo -satiirilehden piirtäjä jakoi Twitterissä viestin, jossa pyysi, etteivät ihmiset käyttäisi ilmaisua #prayforparis sosiaalisessa mediassa, sillä lisää uskontoa ei tarvita. Samaan hengenvetoon tyyppi kuitenkin toteaa, että pariisilaiset uskovat musiikkiin, suudelmiin, elämään, samppanjaan ja iloon. Eli heilläkin on siis uskonto.

Olen melkoisen vakaasti sitä mieltä, että ihmisen täytyy uskoa johonkin. Itse uskon ainakin painovoimaan – ilman tätä uskoa voisi olla vieläkin lennokkaampaa menoa. Minulle on aivan sama, kuka mihinkin uskoo, kunhan ei vahingoita turhaan ketään tai mitään uskontonsa varjolla. Näin eivät ääri-islamistiset Isisin jäsenet toimi yrittäessään luoda uutta maailmanjärjestystä.

Jos joku on onnistunut elämään mediaumpiossa, jossa Daeshin hirmuteoista Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa ei ole kerrottu, hänen kannattaa vaihtaa seuraamiaan kanavia. Pariisin terroriteot kuitenkin toivat järjestön eurooppalaisten yhteiskuntien iholta ihon alle. Vaikka olen ollut valitettavan tietoinen jihadistien toiminnasta, minuakin hämmentää, miten on mahdollista, että Ranskassa asuvilla ihmisillä on mahdollisuuksia toteuttaa nähty hirmuteko turvalliseksi koetulla maaperällä. Luotan kuitenkin viranomaisiin, joilla on inhimillisiä intressejä selvittää, miten järjestäytyminen tapahtui. Iskuja ei saa tekemättömiksi, mutta niistä voi oppia.

Äärijärjestöjen järjestäytymisen lisäksi meidän olisi kenties myös syytä oppia enemmän islamista. Olen tavannut ja nähnyt useita muslimeja, joista yksikään ei ole ampunut kivääreillä silmittömästi huutaen jumalaansa ja/tai räjäyttänyt itseään – uskon, että monet tätä lukevat pystyvät samaistumaan tähän. Tänne tulevat muslimipakolaiset pakoilevat sitä samaa, valtaa havittelevaa, omien julmien sääntöjensä mukaan toimivaa terroria, jota liian monet luulevat heidän mukanaan yhteiskuntiimme tuovan.

Seurasin Facebookissa keskustelua, jossa toverini sanoi osuvasti: ”The Muslims are not the problem but the fanatics with hungry for power”. Pahuus ei ole uskonnoissa, vaan ihmishirviöissä, joille aatteet ovat vain tekosyy hirmuvallan käyttöön.

Omia uskomuksiaan on ajoittain hyvä kyseenalaistaa ja päivittää, mihin sitten ikinä uskookin. Silloin voi oppia jotain uutta. Itsekään en uskonut julkaisevani ikinä seuraavaa kuvaa, mutta sitten taasen, miksipä ei – ehkä pallopääni saa jonkun paremmalle tuulelle. Ja ainakin minä opin nauramaan itselleni taas hieman enemmän.